Suppea katsaus eri CAM-terapioihin

• Useita terapia muotoja
• Rajanveto vaikeaa
• Pitkä historia ja käyttäjäkokemuksien kertyminen, sidokset kulttuuriin
• WHO

TAIDETERAPIAT

Taideterapia, joka voi tarpeen mukaan olla piirtämistä, maalausta, muovailua, astian tekoa tai kuvanveistoa.

Piirtäminen
voi tapahtua esimerkiksi hiilellä, pastelli- tai vahavärein. Maalaaminen akvarellivärein. Työskentely voi painottua enemmän muotoon tai vapaisiin väripintoihin. Eri koulukunnat painottavat hieman eri lähtökohtia.

Musiikkiterapia
Käytössä voi olla laaja valikoima erilaisia yksinkertaisia soittimia. Musiikin eri elementtejä, melodiaa, harmoniaa ja rytmiä voidaan käyttää yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Soittimet on valittu niin, etteivät ne vaadi ennakoivaa soittotaitoa. Lyyra on paljon käytetty soitin esimerkiksi saattohoidossa luoden rauhallisen ilmapiirin, keventäen ja vapauttaen. Musiikkiterapian käyttöalue on laaja aina autismista kiputiloihin.

Lauluterapia

Lauluterapeutin hellävaraisin harjoituksin ihminen itse avaa ääntään ja samalla saa vähitellen toisenlaisen suhteen olemukseensa, kehollisuuteensa hengityksen vapautuessa sekä syvetessä ja oman äänen alkaessa soida.

AYURVEDA

Ayurveda (”elämän tieto”) on Intian aluetta edustava perinteisen lääketieteen järjestelmä, jossa käytetään menetelmiä fyysisen, psyykkisen ja henkisen terveyden ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Ayurveda korostaa ennaltaehkäisyä ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa hoitoon ja sitä käytetään CAM-hoitojen muodossa länsimaissa, jossa useita sen menetelmiä, kuten esimerkiksi yrttejä, hierontaa ja joogaa käytetään omana hoitomuotonaan CAM-hoidoissa.

Ayurveda on kehittynyt omaksi lääketieteen järjestelmäksi Intiassa 1000 eKr, jolloin ensimmäiset tekstit ayurvedasta kirjoitettiin. Ayurvedaa on harjoitettu Intiassa ja lähialueilla jo tuhansien vuosien ajan ennen kirjallisia tekstejä.

Ayurvedassa terveys on viiden elementin, kehon rakennusosien ja kuona-aineiden tasapaino. Ihminen on terve, kun ruuansulatus ja kaikki kehon kudokset ovat tasapainossa ja kuona-aineet erittyvät normaalisti. Myös psyykkisen terveyden tulee olla harmoniassa fyysisen terveyden kanssa. Kun jonkin edellä mainitun tasapaino järkkyy, syntyy sairaus. Ayurvedassa sairaus voidaan luokitella psyykkiseksi tai fyysiseksi. Sairaus voidaan luokitella myös ilmenemispaikan syytekijöiden ja ruumiinrakenteen perusteella.

JOOGA JA MEDITAATIO

Jooga on kokonaisvaltainen psykofyysinen harjoitusmenetelmä, jonka juuret löytyvät vuosituhansia sitten Intiassa kehittyneistä uskonnollisista rituaaleista, joissa tärkeintä oli mielen harjoitus, meditaatio ja askeesi.

1800-luvun jälkipuoliskolla jooga alkoi levitä länteen Yhdysvaltojen kautta muutaman myös länsimaiseen kulttuuriin perehtyneen intialaisen joogin välityksellä. Tällöin jooga sai nykyisin tuntemamme muodon, jossa psykofyysinen kokonaisuus, ruumiin harjoitukset ja mielen tyyntyminen keskittymisen ja meditaation avulla terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ovat päämääränä.

Nykyään tunnemme hyvin monia erinimisiä joogan harjoittamisen muotoja, joilla kaikilla on tämä sama historia sekä tavoitteena terveyden ylläpito ja kehittäminen.

Suomessa joogaa opettivat tiettävästi ensimmäisinä 1950-1960-luvuilla oopperalaulaja Tuure Ara ja kirjailija Mielikki Ivalo, jotka molemmat olivat opiskelleet joogaa Tiibetissä ja Intiassa. Joogaa käsittelevää kirjallisuutta oli käännetty suomeksi jo 1910-luvulla.

Suomen joogaliiton (SJL) opettama jooga on kokonaisvaltainen itsensä kehittämisen menetelmä, jonka perustana ovat keskittyneesti suoritetut fyysiset harjoitukset, tietoisuus hengityksestä, rentoutuminen ja sisäisen hiljaisuuden kokeminen. Säännöllinen harjoittaminen ja terveet elämäntavat lisäävät itsetuntemusta ja edistävät myönteisten asenteiden omaksumista

MINDFULNESS (tietoinen läsnäolo)

Mindfulnessin juuret ovat zen-buddhalaisessa meditaatiossa, mutta kyseessä ei ole uskonto tai ismi, vaan rentoutus- ja stressinhallintamenetelmä. Tietoinen läsnäolo vahvistaa hyvinvointia ja terveyttä. Mindfulness sisältyy moniin eri terapiamuotoihin, joihin liittyy meditaatio, kuten joogaan.

Mindfulness -harjoituksen tarkoitus on vapauttaa mieli ja huomata, mitä juuri nyt tässä hetkessä tapahtuu ja mitä omassa päässä liikkuu. Harjoitukset auttavat oman elämän hallinnassa ja muutosten toteuttamisessa.

FUNKTIONAALINEN LÄÄKETIEDE

”Funktionaalinen lääketiede on potilaskeskeistä terveydenhoitoa, jossa otetaan huomioon perintötekijöiden, ympäristön ja elämäntapojen merkitys monimuotoisten kroonisten sairauksien synnyssä.”

Terveys on funktionaalisen lääketieteen mukaan yksilölle ominaista ja hoito tähtää paitsi sairauden kiusallisista oireista eroon pääsyyn, myös siihen, että yksilö pääsee parhaalle mahdolliselle toimintatasolle.

Monipuoliset laboratoriokokeet ovat hyviä työvälineitä yksilöllisesti toteutettuina. Laboratoriotutkimukset ovat kuitenkin vain suuntaa antavia. Ihmistä on hoidettava kokonaisuutena, ei pelkkien laboratoriokokeiden tulosten perusteella. Kokonaisvaltaisessa hoidossa on huomioitava myös muita tekijöitä ja tarvittaessa tehtävä lisätutkimuksia.

Hoidoissa tuetaan heikosti toimivia soluja ja siten koko elimistöä muun muassa hyvällä ravinnolla, ravintolisillä kuten vitamiineilla, hivenaineilla, antioksidanteilla, probiooteilla eli hyvillä bakteereilla, sekä lääkehoidoilla, joissa korostetaan luonnonmukaisuutta. Fysioterapiasta, osteopatiasta tai akupunktiosta voi olla joillekin hyötyä. Jooga, meditointi tai mindfulness voivat olla tarpeellisia. Liikunta on hyväksi kaikille.

FYTOTERAPIA ELI KASVILÄÄKINTÄ

Fytoterapia eli kasvilääkintä on ihmisten ja eläinten hoitamista kasveilla ja niistä tehdyillä valmistella. Maailman terveysjärjestö (WHO) on luetteloinut noin 20.000 rohdoskasvia, joita on käytetty fytoterapiassa eri puolilla maailmaa. Fytoterapiassa kasveja voidaan käyttää sisäisesti esimerkiksi teenä, mausteena, ravintolisinä tai kasvirohdosvalmisteina. Ulkoisesti fytoterapiaa voidaan käyttää esimerkiksi kylpyinä, hauteina, luonnonkosmetiikkana tai kasvien eteerisiä öljyjä hieronnassa ja höyryhengityksessä. Fytoterapiaan liittyvä tieteenhaara on farmakognosia eli rohdosoppi, joka tutkii kasvien ainesosia ja niiden vaikutuksia. Suomessa rohdostutkimusta tehdään mm. Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa.

Fytoterapialla on tuhansien vuosien historia maailman eri kulttuureissa. Varsinkin Aasian lääkintäjärjestelmissä kasvien lääkekäyttö on pysynyt suurelta osin katkeamattomana nykyaikaan asti. Amerikassa ja Euroopassa 1700-luvulla kemiallisten ja biokemiallisten menetelmien kehittyessä kasveista alettiin eristää yksittäisiä tehoaineita ja kasvien lääkinnällinen käyttö väheni.

1980-luvulta lähtien suuntaus on kuitenkin muuttunut ja yhä enemmän tutkitaan, viljellään ja käytetään kasveja ennaltaehkäisemään sairauksia ja parantamaan niitä. Vuonna 1989 perustettiin European Scientific Cooperative for Phytotherapy (ESCOP) edistämään kasvilääkkeiden tieteellistä asemaa ja tasapuolistamaan Euroopan säädöstöä.

ESCOP on tuottanut lääkekasvimonografioita, samoin kuin WHO, joka on tuottanut myös monia teoksia lääkekasvien turvallisuudesta, suojelusta, säädöksistä ja eri alueiden lääkekasveista. Vuoden 1994 American Herbal Pharmacopoeia sisälsi jo 300 monografiaa ayurvedan, kiinalaisen lääkinnän ja länsimaisen lääkinnän käyttämistä rohdoista.

Saksassa toimiva tutkijoiden ja terveysalan edustajien elin, Komissio E (German Commission E) on julkaissut raportit noin 380 rohdoskasvista todeten niistä noin kaksi kolmasosaa tehokkaiksi ja turvallisiksi farmakognosian mukaan. EMA:n (European Medicines Agency) alainen työryhmä HMPC (Committee on Herbal Medicinal Products) on perustettu vuonna 2004 ja se on myös ottanut tehtäväkseen valmistella yhteisömonografioita, joita on tällä hetkellä yli 100 kappaletta, ja joissa eritellään rohdosten perinne- ja vakiintunutta käyttöä.

Suomessa fytoterapialla on satojen vuosien perinne kansanlääkinnässä, ja 1600-luvulta alkaen apteekeilla oli omat rohdoskasvipuutarhansa.

HOMEOPAATTINEN LÄÄKINTÄTAITO

Homeopatia on nykyään yksi maailmanlaajuisesti käytetyimmistä ja tutkituimmista täydentävistä hoitomuodoista, joita WHO suosittaa integroitavaksi jäsenvaltioidensa terveydenhuollon järjestelmiin. Globaalisti miljoonat ihmiset käyttävät homeopatiaa terveytensä ja sairauksiensa hoidossa. Homeopatia sisältyy monissa maissa virallisen terveydenhuollon järjestelmään ja osittain tai kokonaan yleisen tai yksityisen sairausvakuutuksen korvattavuuden piiriin. Euroopan kansalaisten tavallisimpia syitä valita homeopaattinen tai antroposofinen valmiste on niiden tehokkuus, vaarattomuus ja soveltuvuus lapsille.

Homeopatia (kreikan kielen sanoista homoios, samankaltainen pathos, kärsimys tai tauti) on saksalaisen lääkäri Samuel Hahnemannin (1755–1843) kehittämä hoitomenetelmä, jossa erityisellä laimentamis- ja ravistamistekniikalla (ns. potensointimenetelmä) valmistettujen lääkkeiden avulla aktivoidaan elimistön omaa itsesäätelevää elinvoimaa parantavaan ja terveyttä palauttavaan toimintaan.

Homeopaattisten lääkevalmisteiden kanta-aineet ja liuokset saadaan pääasiassa kasvi-, eläin- ja mineraaliperäisistä tai kemiallisista aineyhdistelmistä. Ne valmistetaan virallisen farmakopean mukaisesti ja ne on luokiteltu EU:n alueella lääkkeiksi (lääkedirektiivi 2004/27/EY), joiden laatua ja turvallisuutta Fimea valvoo Suomessa.

KALEVALAINEN JÄSENKORJAUS

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa tasapainotetaan tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) epätasapainoon joutuneita rakenteita, jotka tuntuvat ja näkyvät mm. lihasten toiminnallisina eroina kehon vasemmassa ja oikeassa puoliskossa sekä kudosmuutoksina. Tasapainottaminen suoritetaan mobilisoimalla kudoksia käyttäen apuna lihaksien ja nivelien luonnollisia liikkeitä sekä liikeratoja ja kudosnesteitä. Hoidossa käsitellään koko tuki- ja liikuntaelimistö jalkapohjista kallonpohjaan saakka.

Tuki- ja liikuntaelimistön tasapainottuminen poistaa lihaksista jännitystä, vapauttaa kalvorakenteita ja parantaa nivelien liikkuvuutta. Samalla aineenvaihdunta helpottuu, kudosneste- ja verenkierto paranevat ja hermot vapautuvat mahdollisista pinnetiloista.

Hoitoon kuuluu aina haastattelu, jossa pyritään selvittämään tuki- ja liikuntaelimistön ajankohtaisen tilan taustaa, jopa vuosien takaisia vaivojen syitä. Haastattelussa suljetaan aina pois mahdolliset hoidon estävät syyt (vasta-aiheet) ja selvitetään hoitoa mahdollisesti rajoittavat tekijät.

PERINTEINEN JÄSENKORJAUS

Perinteinen jäsenkorjaus on vanha suomalaiseen perinnekulttuuriin perustuva hoitomenetelmä. Se on perinteistä mobilisaatiohoitoa, joka avaa ja tasapainottaa koko kehoa ja sopii kaikille. Mobilisaatio tarkoittaa sitä, että hoito on pehmeää, ihmisen luontaisia liikeratoja hyödyntävää, eikä missään tapauksessa nivelten liikeratoja ylittävää, tai kipua tuottavaa.

Ennen hoitoa asiakkaalta kysellään hyvin tarkasti hänen lääkityksensä, krooniset sairautensa ja mahdolliset loukkaantumiset. Sen jälkeen tarkistetaan asiakkaan kehon tasapainotekijät ja epätasapainon synnyttämät virheasennot.

Kehon tasapainottaminen aloitetaan aina sen perustuksista, jaloista. Selkä hoidetaan istuen. Eteen- ja taaksetaivutuksilla, asiakkaan kanssa yhdessä työskennellen, saadaan nikamat ja syvätkin lihakset liikkuviksi.

Koulutus kestää yli kolme vuotta, sisältäen lähiopetusta 229 tuntia, hoitoharjoittelua 210 tuntia ja kirjallisia etätehtäviä 163 tuntia, sisältäen päättötyön. Myös suullinen ja käytännön näyttökoe kuuluu koulutusohjelmaan. Koulutus ei pääty tähän, vaan jatkuu kaksi kertaa vuodessa järjestettävällä täydennyskoulutuksella.

PERINTEINEN KIINALAINEN LÄÄKETIEDE

Maailman Terveysjärjestö WHO suosittelee sen sisällyttämistä jäsenvaltioidensa julkiseen terveydenhuoltoon.

Kiinalainen lääketiede on vähintään 2000 vuotta vanha yleislääketiede, jolla on hoidettu kaikkia ihmisen vaivoja ja sairauksia. Kiinalaisen lääketieteen hoitomenetelmiä ovat akupunktuurin ja yrttilääkinnän lisäksi moksalla lämmittäminen, korva-akupunktuuri, hieronta ja painelu (tuina), tulineula, kuiva- ja mikrokuppaus ja guasha. Akupunktuurissa käytetään kertakäyttöneuloja, joiden paksuus on 0,15 – 0,30 millimetriä. Osaavan akupunktuurikon pistoa ei juuri tunne.

Kiinalainen lääketiede on vuosisatojen aikana levinnyt Kiinasta Japaniin, Koreaan ja muualle Aasiaan ja etenkin 1900-luvulla myös länsimaihin.

Akupunktuurin toimivuudesta on tehty paljon tutkimuksia Aasian maiden lisäksi myös länsimaissa, joissa sitä on tutkittu eniten kivun poistajana. Länsimaisen kiinnostuksen ja tutkimuksen laajetessa sen on todettu tehoavan myös masennuksen, hedelmättömyyden, unettomuuden jne. hoidossa.

Kroonisissa sairauksissa akupunktio toimii erittäin tehokkaasti. Muun muassa krooniset kiputilat, tuki- ja liikuntaelinten kivut, kasvokivut, leikkausten jälkeiset kivut ja kuukautiskivut, kohonnut tai liian matala verenpaine, allergiat, astma, reuma, kihti, fibromyalgia, vyöruusu, useat ihosairaudet, PMS-oireet, vaihdevuosioireet ja masennus kuuluvat WHO:n kokoamaan listaan, jossa on länsimaisin tutkimuksin testattu akupunktuurin käyttöä eri sairauksien hoidossa. Tähän WHO:n listaan kuuluu yli 400 sairausnimikettä.

WHO:n strategisiin tavoitteisiin kuuluukin kiinalaisen lääketieteen ja akupunktuurin sisällyttäminen jäsenvaltioiden julkiseen terveydenhuoltoon.

RAVINTOTERAPIA/RAVINTOVALMENNUS

Ravintovalmennuksessa ja terapiassa paneudutaan asiakkaan elämäntilanteen ja tavoitteiden vaatimiin ravitsemus- ja terveyshaasteisiin: asiakkaalle optimaaliseen ravitsemukseen ja ravintoainetasapainoon. Ravintoterapia sopii kaikenikäisille hyvinvoinnista kiinnostuneille.

Yksilövastaanotolla konsultaatioon kuuluu terveyshistorian, ruokailutottumuksien ja elämäntapojen kartoitus. Mahdolliset sairaudet ja lääkitykset huomioidaan.

Ravintoterapiassa yhdistyvät moderni lääketiede ja funktionaaliseen lääketieteeseen pohjautuva tietämys, ja tavoitteena on asiakkaan kokonaisvaltainen hyvinvointi. Terveellisellä ja ravintorikkaalla ruokavaliolla on iso merkitys terveyteen ja hyvinvointiin. Ravitsemukseen suuntautuneiden ammattilaisten erityisalaa on myös eri sairauksien vaatima ravitsemus tukihoitona. Ravitsemusammattilaiset tekevät yhteistyötä lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Toiminta on vakuutettua ja vastuullista. Koulutukseen kuuluvat myös funktionaalisen lääketieteen laboratoriotestit.

Ravitsemusammattilaiset täydentävät koulutustaan jatko- ja täydennyskoulutuksin ja huolehtivat myös siitä, että he pysyvät ajan tasalla markkinoilla olevasta tuotevalikoimasta ravintolisien ja kasvirohdosten suhteen.

Koulutuksen kesto on 2 - 3,5 vuotta sisältäen kliinisen harjoittelun. Ammattinimikkeitä ovat diplomiravintoneuvoja, diplomiravintoterapeutti ja FLT ravintovalmentaja. Koulutuksessa yhdistyvät moderniin lääke- ja ravitsemustieteeseen pohjautuva tietämys sekä perinteisten ja hyviksi havaittujen luontaislääketieteen hoitomenetelmien tuntemus. Opintoihin kuuluu mm. lääketieteen, ravitsemustieteen, biokemian ja luontaislääketieteen opintoja. Opettajina ovat alan arvostetut kotimaiset ja ulkomaiset asiantuntijat.

SHIATSU

Shiatsu on Japanissa alkunsa saanut hoitomenetelmä, johon ovat vaikuttaneet perinteinen kiinalainen lääketiede ja myöhemmin myös länsimainen tietämys. Sen teoria ja käytänteet juontuvat muinaisista itäaasialaisista filosofioista ja hoitoperinteistä sekä näihin perustuvasta kokonaisvaltaisesta elämää ja terveyttä koskevasta ymmärryksestä.

Shiatsuhoidossa meridiaaneja sekä tsubo-pisteitä painellaan joko lyhyesti tai pidempään peukaloita, käsiä, kyynärpäitä, polvia ja jalkateriä käyttäen.

Hoitoon voi sisältyä myös raajojen, nivelten ja meridiaanien venytyksiä ja pyörittelyä. Shiatsuhoito tehdään yleensä lattialla pehmeän alustan päällä.

VYÖHYKETERAPIAN PÄÄSUUNTAUKSET SUOMESSA

Vyöhyketerapia on ikivanha, kokemusperäinen hoitomuoto, jonka avulla voidaan ylläpitää terveyttä. Sen avulla voidaan kartoittaa ja hoitaa kehon mitä erilaisempia häiriötiloja. Vyöhyketerapian pääsuuntaukset Suomessa ovat norjalaisen Charles Ersdahlin (1939-1995) vyöhyketerapia, ruotsalaisen Karl-Axel Lindin (1946-2012) koko kehon refleksologia ja suomalaisen Antti Pietiäisen (1946-) tunnevyöhyketerapia.

Charles Ersdalin vyöhyketerapia

Jalkaterän alueelta tehtävä painallushoitomuoto, jonka periaatteena on hoitaa ihmistä kokonaisuutena. Charles Ersdahlin vyöhyketerapia perustuu anatomiaan, fysiologiaan, patologiaan ja immuunibiologiaan. Hoito sopii kaikenikäisille ja auttaa moniin vaivoihin. Charles Ersdalin mukaan terveydenylläpitäminen on helpompaa kuin sairauksien hoitaminen.

Koko kehon reflexologia

Menetelmä, joka pohjautuu ruotsalaisen Karl-Axel Lindin 1970-1980 luvuilla kartoittamaan menetelmään, joka lukuisten eri puolella kehoa sijaitsevien heijastekarttojen lisäksi sisältää monia toiminnallisia/fysiologisia järjestelmiä, polariteettiopin sekä laajan elementtiopin, joka perustuu Pythagoraan ja Platonin elementtioppeihin.

Refleksologiassa ihmistä hoidetaan useiden eri puolella kehoa olevien heijastejärjestelmien kautta, ei ainoastaan jalkateristä ja raajoista, vaan myös esim. sääristä, reisistä, korvista, päälaelta, kasvoista ja vartalolta. Heijastekarttoja on lisäksi esim. hampaissa ja kielellä, jotka toimivat analyysin tukena.

Tunnevyöhyketerapia

Suomalaisen Antti Pietiäisen 1980-luvulta lähtien kehittämää koko kehon vyöhyketerapiaa, jossa eri puolilla kehoa olevat vyöhykejärjestelmät sisältävät heijastepisteiden lisäksi kehon tunnemuistia kantavat vyöhykeradat ja toimintatasot.

Ne muodostavat kehon kolmijakoa – keho, tunteet, ajattelu – yhdistävän polariteettijärjestelmän, jonka avulla keho tasapainotetaan ja joka auttaa löytämään kipujen ja häiriötilojen syyt. Syyt löytyvät nykyihmisellä hyvin usein tunnealueelta, koska tunteet ovat nykyisin usein kiellettyjä ja tukahdutettuja.

Tunnesyiden löytäminen kehosta, joka peilaa tunnemielessä ihmisen koko elämänkaarta, auttaa tiedostamaan elämänkriisien ja niiden aiheuttamien kehon kipujen ja häiriöiden syyt. Syyt saattavat löytyä vieläkin kauempaa tunneperimästä, koska ihminen kantaa kehossaan vanhempiensa ja isovanhempiensa tunnetraumoja. Antti Pietiäinen lanseerasi tunneperimäkäsitteen vuonna 1993. Myöhemmin tiede 2000-luvun vaihteessa löysi saman idean ja käyttää siitä nimeä epigeneettinen periytyminen.

TERVEYSKAUPPA, ITSEHOITO

Terveystuoteala syntyi Suomessa 1950-luvulla reformiaatteen levitessä Keski-Euroopasta Pohjoismaihin. Suomeen perustettiin ensimmäinen Terveyskauppa 17.2.1956. Terveystuotealan tavoitteena on ollut alusta alkaen lisätä kuluttajien mielenkiintoa itsehoitoon sekä sairauksien ennaltaehkäisyyn.

23.4.1967 syntyi Suomeen Terveysravintokauppiaitten Liitto, nyttemmin Terveystuotekauppiaiden Liitto. Terveyskauppojen henkilökunnan aktiivinen koulutus alkoi 1970 luvulla. Koulutuksissa luennoitsijoina olivat tuolloin mm. professori Toivo Rautavaara ja tohtori Juhana Idänpään-Heikkilä. 

Useita ravintolisiä tai ravintolisien aineosia on tutkittu hyvin perusteellisesti esim. plasebokontrolloiduilla kaksoissokkotutkimuksilla. Terveyskaupat ovat olleet edelläkävijöitä monissa itsehoitoon liittyvissä asioissa, joista myöhemmin on tullut tutkimusnäytön kautta osa virallista lääketiedettä ja Käypä hoito -suosituksia. Terveyskaupoissa on jo kauan suositeltu maitohappobakteereja, ubikinonia ja rasvahappovalmisteita.

Kasvilääkinnän asemasta Suomessa kertoo myös se, että farmakognosia (rohdosoppi ja fytoterapia) on oma oppiala yliopistossa, farmasian tiedekunnassa. Farmakognosian yliopistollista koulutusta järjestetään Helsingin yliopistossa farmasian tiedekunnassa ja kasvikemiaa opetetaan myös Itä-Suomen ja Turun yliopistoissa kasvikemian laitoksella sekä Tampereen yliopistossa biolääketieteen osastolla.

AROMATERAPIA

Aromaterapiassa käytetään kukista, lehdistä, hedelmistä, kuorista, pihkasta ja juurista saatavia haihtuvia öljyjä. Hoitoöljyjä valittaessa kartoitetaan aina ensin hoidettavan terveydentila. Hoidon tavoitteena on tasapainottaa, rentouttaa ja vähentää stressitasoa.

Aromaterapiassa käytettävä hieronta on sivelevää, pehmeästi painelevaa ja lymfakiertoa edistävää. Hierottaessa käytetään molempien käsien koko kämmeniä.

- Hoidossa pyritään löytämään aina yksi eteerinen öljy, joka hoitaa kaikkia vaivoja ja tueksi öljy, joka hoitaa mahdollista akuuttia vaivaa. Öljyn valinnassa on huomioitava öljyn vasta-aiheet, sopivuus asiakkaalle, tuoksun miellyttävyys, hoidon tavoite ja hoitomenetelmä.

Eteeriset öljyt vaikuttavat sekä hajuaistiin, että ihon kautta. Hajuaisti on yksi voimakkaimpia aistejamme. Tuoksu voi palauttaa mieleen muistoja ja herättää erilaisia tunteita.

Haistaminen liittyy voimakkaasti tunne-elämäämme ja fysiologisesti tärkeään aivojen alueeseen. Tuoksuilla voi siis vaikuttaa kehoon ja mieleen.

Aromaterapeuttinen tuoksu voi rauhoittaa (laventeli ja santelipuu), ylentää mieltä (neroli ja bergamotti), helpottaa masennusta (ruusu ja greippi), lievittää ahdistusta (sitruunamelissa ja greippi), virkistää (piparminttu ja mustapippuri), aktivoida (rosmariini ja eukalyptus), lievittää kipuja ja särkyjä (meirami, kataja ja kamomilla) tai lisätä seksuaalista halua (ylang-ylang ja jasmiini).

Eteerisiä öljyjä käytetään kylvyissä, hauteissa, sivelyssä, höyryhengityksessä, tuoksulampuissa, kasvovoiteissa, hiuspohjanhoidossa, kodinpuhdistuksessa, ruuanlaitossa.

SUOMALAINEN PERINNEHOITO

Jos ei sauna, viina ja terva auta, niin kuolemaksi on!

Suomessa on vahvat ja vanhat hoitoperinteet, joista monet ovat käytössä edelleen kuten saunotus, kuppaus, avantouinti, kalevalainen jäsenkorjaus, avantouinti, yrtit ja rohdokset. Hurjimmat lukevat edelleen loitsujakin.

Kansanparantajien joukosta löytyy myös Elias Lönnrot, joka paremmin tunnetaan Kalevalan luojana sekä lääkärinä, mutta hän oli myös hyvin perehtynyt kansanparannukseen ja harjoitti sitä itsekin.

YHTEENVETO

Yllä mainittujen ohella, CAM-terapioihin lukeutuu runsaslukuinen määrä erilaisia energia / hoitavan kosketuksen menetelmiä kuten reiki ja energiaparannus. Osaan niihin liittyy myös vahvasti maailmankatsomuksellinen näkemys.

Kuten yleisimmistä CAM-hoidoista, joita tässä on mainittu, voi päätellä on alan terapiavalikoima varsin monimuotoinen. Osaan liittyy maailmankatsomuksellisia puolia, osa terapioista on puhtaasti fyysisiä.

Jotkin hoitomuodot ovat sidottu vanhaan ja historialliseen kulttuuriperimään kuten suomalaiset perinnehoidot, Ayurveda ja Perinteinen kiinalainen lääketiede. 
Osa taas on uudempia hoitomuotoja. Välillä voi olla hankala erottaa mikä on CAM- terapiaa ja mikä puolestaan itsehoitoa.

Osaan hoitomuodoista liittyvät hoitotuotteet olennaisella tavalla kuten esimerkiksi ravintolisien käytössä ja homeopatiassa. Eri hoitomuotojen käyttämät tuotteet poikkeavat koostumuksen puolesta runsaasti toisistaan. Myyntikanavat vaihtelevat apteekeista erikoisliikkeisiin ja marketteihin.

Hoitotuotteita tilataan myös verkosta itse monilta ulkomaisilta toimijoilta, joista osa on verkossa toimivia apteekkeja, osa epämääräisiä myyntipaikkoja, joiden sijainti on usein hämärän peitossa.

Osaan hoitomuodoista liittyy WHO:n vahvoja kantoja, EU-direktiivejä sekä kotimaista lainsäädäntöä. Osaan kuten saunottamiseen ei liity lainsäädäntöä, mutta sidos omaan kulttuuriperimään on hyvin vahva.

Lähteet:

Aineisto on suoraan lainattu seuraavista lähteistä:

Aromaterapia:
https://anna.fi/hyvinvointi/aromaterapia-tuoksu-avaa-tunteet

Suomalainen perinnehoito: 
https://www.luontaishoitoala.fi/historiaa/perinnehoidot/

Muut paitsi Yhteenveto:
https://www.luontaisnetti.fi/uusi/Ladattavat_tiedostot/HYVE_CAM_2018.pdf

© 2021 Luontaishoitoalan Foorumi ry ja Satu Jämsä