Eatnanšaddu
Eatnanšaddu – Saamelaiset ja luonnonkasvien käyttö
Teksti: Satu Jämsä
Kurkistus saamelaiseen perinneparantamiseen.
Saamelainen kulttuuri on rikas. Siihen liittyy vahva kansanparannustaito, luonnon kunnioitus ja tuntemus.
Pohjoista luontoa kuvaillaan usein karuksi ja vähäantiseksi. Entisajan saamelaiset ovat kuitenkin tunteneet elinympäristöstään satoja kasveja ja osanneet käyttää niitä hyödykseen monin tavoin. Luonnosta löytyviä kasveja on käytetty mm. ravintona, rohdoksina ja väriaineina sekä erilaisiin tarve-esineisiin ja asumuksiin.
Gálbberássi, Ruusujuuri:
Tarkoittaa “vasikankasvia”. Sitä syötettiinkin ennen vasikoille keväisin. Kasvin muut nimet viittaavat sen juureen ja tuoksuun: njálggaháiruohttas eli “herkullisen tuoksuinen juuri” tai hádjarurdda eli “tuoksuyrtti”.
Ruusujuurta käytetään rohtona. Kasvin juurta kuivataan lastuina, joita pureskellaan. Ruusujuuri lisää vastustuskykyä ja antaa energiaa uupuneille. Ruusujuuren käyttö alentaa verensokeritasoa, verenpainetta ja kolesterolia, ja vähentää stressiä.
Ruusujuuren sanotaan myös lisäävän seksuaalista halua molemmilla sukupuolilla sekä parantavan muistia. Kasvilla ei tiedetä olevan haitallisia sivuvaikutuksia.
Čáhppesmuorji, Variksenmarja:
On ollut yksi tärkeimmistä käyttömarjoista ja siksi sitä on kutsuttu pelkäksi “marjaksi” (muorji). Variksenmarjoja saatettiin lisätä leipään tai puuroon tai syödä kalanmaksan ja mädin kanssa.
Yleensä variksenmarjaa syötiin kuitenkin sellaisenaan. Sitä käytettiin kuumeen, päänsäryn ja väsymyksen hoitoon sekä keripukkia aiheuttaneen C-vitamiinin puutoksen ehkäisyyn. Variksenmarjan varvuilla puhdistettiin perattu kala.
Varpuja myös poltettiin kodassa tai kotieläinten lähellä räkkähyönteisten karkottamiseksi.Variksenmarjasta saadaan erinomaista mehua joko keittämällä tai sitruunahapolla uuttamalla. Talvimarjoiksi poimitaan sellaisia marjoja, jotka eivät vielä ole pehmenneet.
Boska, Väinönputki:
On kaksi- tai kolmevuotinen kasvi, joka saattaa kasvaa jopa kaksimetriseksi. Kasvin kukkavartta on kutsuttu boskaksi ja lehtiä fádnuksi.
Lapset pitivät kovasti väinönputkesta. Sitä kerättiin suuria määriä ja kuivattiin pilkottuna. Tuoreena sitä paahdettiin tulisijassa tai keitettiin sokerin kanssa. Paikoitellen sitä myös suolattiin ja haudutettiin kalanrasvassa tai voissa.
Väinönputken lehtiä kerättiin kuivattavaksi, mutta niitä käytettiin myös tuoreena yrttinä mm. suolalohen kanssa. Väinönputken varsia ja lehtiä hienonnettiin ja sekoitettiin talvimaitoon.
Nykyään väinönputki on myös viljelty kasvi, jota käytetään teollisuudessa. Siitä valmistettavaa angelikaöljyä käytetään likööreissä ja vatsa-, yskän- ja flunssalääkkeissä. Kasvissa on furanokumariineja, jotka parantavat ruuansulatusta ja lisäävät sapen ja sylkirauhasen toimintaa.
Väinönputkea käytettiin lääkkeeksi yskään, heikkoon verenkiertoon, vatsa- ja muihin sisäisiin vaivoihin, reumaan, keripukkiin, jaksamattomuuteen ja suojaamaan kulkutaudeilta. Kasvi virkistää ja etenkin sen juuri auttaa ihmistä pysymään terveenä ja vahvana aina vanhuuden päiviin saakka. Väinönputkessa on C-vitamiinia, rautaa ja vähän antibioottisia aineita.
Gaskkas, Kataja:
Suojasi sairastumiselta, lääkitsi ja puhdisti ihmiskehoa ja rakennuksia. Sen katsottiin auttavan astmaan, kylmettymiseen ja kuumetautiin.
Katajanhavuliemellä puhdistettiin astioita ja rakennuksia. Katajavedellä pestyistä hiuksista tuli puhtaat ja kiiltävät ja hiustenlähtö väheni. Liemen juominen ja siinä kylpeminen puhdisti ihmistä.
Lientä annettiin myös lehmille. Katajan savua on käytetty sääskisavuna ja kaloja savustettaessa. Palavalla katajalla karkotettiin ennen vanhaan myös pahoja henkiä. Katajan sinistyneitä marjoja kerätään ja kuivataan. Katajanmarjateen puhdistava ominaisuus auttoi virtsavaivoissa ja vatsavaivoissa ja hinkuyskässä.
Eatnanšaddu-sivustolla esitellään saamelaisten käyttämiä luonnonkasveja, niiden kasvuympäristöjä ja käyttötapoja.
Kasvitietokantaan on tallennettu noin 50 luonnonkasvin tiedot. Sivustoon liittyy myös tehtäväosioita, joiden avulla voit testata omia tietojasi pohjoisen luonnonkasveista.
Eatnanšaddu-näyttely on toteutettu osana Sápmi Miehtá -hanketta, jonka on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto ja Lapin ELY-keskus. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen vetämässä hankkeessa oli tarkoituksena luoda saamenkielen ja -kulttuurin, virtuaalinen kehittämis- ja oppimisympäristö. Saamelaismuseo ja luontokeskus Siida toteutti hankkeen aikana sisältöä virtuaalikoulun opetuksen tueksi.
Buorre Sámi álbmotbeaivvi buohkaide!
Hyvää saamelaisten kansallispäivää kaikille!
Lähde sekä lisää aiheesta: